Strategisen hyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin määritelmistä

Työhyvinvoinnin määritelmiä on maassamme virallisesti kymmeniä. Tarkoitan näillä virallisilla määritelmillä mm. työeläkevakuuttajien ja työterveyden palvelutuottajien näkemyksiä työhyvinvoinnin sisällöistä ja kehittämisestä. Työterveyslaitoksella lienee se ainoa oikea virallinen määritelmä ja se kuuluu näin: ”Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.”

Minun mielestäni työhyvinvointi ja eritoten strateginen hyvinvointi (joka tukee organisaation toiminnan tuloksellisuutta) on hyvin yrityskohtainen ilmiö – riippuen toimialasta, henkilöstörakenteesta ja myös yrityksen yleisestä tilanteesta. Tutkimussarjamme antaa hyvän mahdollisuuden tarkastella – tai jopa analysoida – strategisen hyvinvoinnin sisältöjä. Teen tässä siis taas yhden uuden määritelmän!

Viiden vuoden aikana (2009-14) lähes tuhat organisaatiota on ilmoittanut määrittäneensä strategisen hyvinvoinnin sisällön omassa organisaatioissaan. Tämän lisäksi nämä organisaatiot arvioivat yhdeksän eri osa-alueen tärkeyttä omassa organisaatioissaan. Näin saatiin aineisto, josta tehdyn faktorianalyysin tulos on oheisessa kuvassa 1.

Kuva 1. Strategisen hyvinvoinnin sisällöt faktorianalyysin mukaan, vuosien 2010-14 aineiston lähes 1000 organisaation vastausten pohjalta.

Kuva 1. osoittaa faktorianalyysin tuottaneen kolme faktoria, jossa ensimmäiseen kuuluivat johtamisen, esimiestyön ja osaamisen kehittäminen, toiseen työkyvyn ja terveellisten elämäntapojen edistäminen ja sairauspoissaolojen vähentäminen, sekä kolmanteen työn sisällön, työolojen ja ilmapiirin kehittäminen. Erittäin selkeä kokonaisuus, joka antaa strategisen hyvinvoinnin laaja-alaiselle johtamiselle hyvät lähtökohdat.

 

Eri toimialoilla strategisen hyvinvoinnin sisällöt priorisoituivat hieman eri tavalla. Kuva 2 osoittaa ensinnäkin, että valtiotoimialalla ja liike-elämän palveluissa strategisen hyvinvoinnin osa-alueet koettiin tärkeimmiksi kuin muilla toimialoilla. Oleellista on kuitenkin eri faktoreiden erot toimialojen sisällä. Varsin luontevaa on, että fyysisillä toimialoilla (rakennus, teollisuus, logistiikka ja kuljetus) työkykyä, terveyttä ja sairauspoissaoloja kuvaava faktori 2 nousi tärkeimmäksi, kun taas valtiolla ja busineksessa tärkeimmiksi arvioitiin johtamiseen, osaamiseen ja työhön liittyvät faktorit 1 ja 3.



Kuva 2. Strategisen hyvinvoinnin sisältökokonaisuuksien tärkeyden arviointi vuosien 2010-14 aineiston lähes 1000 vastaajan keskiarvoina toimialoittain.

 

Strategisen hyvinvoinnin (tai työhyvinvoinnin) sisältöjen määrittäminen on ensimmäinen askel ilmiön johtamiseen. Sisällöt luovat pohjan tavoitteiden asettamiselle, kehittämisprosesseille ja –vastuille sekä mittareille. Mittareiden kautta saatu tieto taas mahdollistaa toiminnan tulosten analysoimisen – vaikuttavuudeksikin sitä kutsutaan.

 

Lataa tutkimus: www.terveystalo.com/tyohyvinvointi